Katu päättyy aurinkoon

moni laulu kertoi rakkaudesta 
 mutta usein portaikossa 
 pysahdyin pimeassa 
 aina askeleen jaljessa 

 maa oli kylma marraskuussa 
 se kiipesi kylkea ylos silmiin 
 tarttui jalkoihin 
 silloin varit menivat helposti sekaisin 

 meri nousi ja laski 
 ja kuu naytti aikaa 
 tanaan puisto humisi ensimmaista kertaa 
 maa suli ja virtasi kyyneleina 
 kiven koloista kaulalle 

 katu paattyy aurinkoon 
 juoksen sokeana loppumatkan 
 en vaista halkeamia 
 kun veljeni odottaa 
  

 meri nousi ja laski 
 ja kuu naytti aikaa 
 tanaan puisto humisi ensimmaista kertaa 
 maa suli ja virtasi kyyneleina 
 kiven koloista kaulalle 

 selallaan nurmikolla 
 taivaalla luikertaa pilvi 
 kun nousen ylos 
 veljeni iskee silmaa 
 naen selvasti varit 
 heinasirkan ja oranssin maan 

 meri nousi ja laski 
 ja kuu naytti aikaa 
 tanaan puisto humisi ensimmaista kertaa 
 maa suli ja virtasi kyyneleina 
 kiven koloista kaulalle