Kuolleiden maa

Katson pohjaan joen sulaneen
 Vesi taittaa valon himmenneen
 Katson itseeni, katson sairauteen
 Itseni kaikesta vapautan
 Niin kylmä maa jolla makaan
 Tunnen sen liikkeen jokaisen
 Yhteen hetkeen mahtuu elämä
 Ajatukset virtaavat veden matkassa
 Niin lämmin utuinen ilma
 Kaukana aurinko silmältä piilossa
 Maailman suljen nyrkkiini veriseen
 Itseni kaikesta vapautan
 Hetken kai luulin olleeni muualla
 Turvassa jumalten kostolta
 Missä kohdin kuljimme harhaan?
 Ei kukaan täällä voi sitä kertoa
 Varjona kuljen kuolleiden maassa
 Näen kaikki ympäriltä kuolleina
 Joskus kai synnyin uuteen maailmaan
 En tiennyt sen päättyvän näin
 Kynnyksellä uuden uljaan ajan
 Yhä mietin miten tänne päädyin
 Kuinka loppumme sai alkunsa
 Kuka siitä oli vastuussa
 En nähnyt suurta petoa
 En kuullut lopun pasuunoita
 Kukaan ei tuhonnut aurinkoa
 Vain ihminen kylvi tulta
 Aikamme päättyi suruun ja ruttoon
 Veli Veljeltään elämän niitti
 Missä kohdin kuljimme harhaan?
 Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa
 Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen
 Missä valo ei värejä näytä
 Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty
 Vain taivas ylläni vaalenee
 Käy rauhaisena vierelläni tuuli
 Itse silmäni suljen ja itken
 Tänne jään, kaipuuta vailla
 Rikotun henkeni veden virtaan annan
 Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen
 Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee
 Kuolleille kuolleiden maa