Nouse, oi kadonnut Inkeri, kirkkosi raunioista

Nouse, oi kadonnut Inkeri, kirkkosi raunioista,

Herra jo sinua armahti, aamunkoi jo sulle sarastaa!

Hänen omansa oot, lempilapsensa oot,

luona Luojasi uuden elon saat,

kipu sydämesi Hänen kipunsa on,

Isän käsi ei koskaan hellitä!

 

2. Käsi Herran tuli mun päälleni, se vei pois minut Herran Hengessä,

laski alas mun keskelle laaksoa – oi, se täynnä oli luita kuolleita!

Kysyi minulta Hän: Sano ihminen nyt,

voiko eläviks tulla nämä luut?

Sitä tiennyt mä en, Hän on voimallinen;

sanoin Hälle: Herra, Sinä tiedät sen!

 

3. Siis nyt ennusta luista ja sano niill': Kuivat luut, kuulkaa Herran sana!

Minä annan teihin hengen ja te tulette eläviksi:

saatte ruumiinne taas, saatte henkenne taas,

elämään jälleen virkoatte,

silloin muistatte taas, silloin uskotte taas,

että Minä oon Herranne!

 

4. Minä ennustin, niin kuin Hän käski mua – kävi humahdus, ruumiiks sai luut,

niissä henkeä ei ollut kuitenkaan, silloin Herra sanoi: Hengest' ennusta!

Tule Henki taivaan, tule herättämään,

neljäst' tuulesta puhaltamaan,

näihin surmattuihin, näihin vainoittuihin,

että eläviks' tulisivat!

 

5. Minä ennustin sanoja Jumalan – henki palasi surmattuhin,

ja he tulivat hengessä eläviks', suuri joukko heitä nousi jaloilleen:

noita surmattuja, noita vainottuja,

tämä silvottu pieni heimomme;

meidän Jumalamme avaa hautamme,

nostaa lapsensa povesta maan!

 

6. Älä pelkää, sinä piiskuinen lauma, sillä Isänne on nähnyt hyväksi

antaa teille valtakunnan - siellä unohdat sä tuskas, murheesi!

Jospa uskoisit tään, jospa muistaisit tään,

rauhan löytäisit sydämehen,

on nyt yllämme Käsi Jumalan

ja se uutta luo, huomaatko sen!

 

7. Herää, oi kadonnut Inkeri, kirkkosi raunioista,

Herra jo sinua armahti, aamunkoi jo sulle sarastaa!

Hänen omansa oot, lempilapsensa oot,

luona Luojasi uuden elon saat,

kipu sydämesi Hänen kipunsa on,

Isän käsi ei koskaan hellitä!