On kylmä, on pimeä... on syysyö

On kylmä, on pimeä... on syysyö
Hiljaa sydän rinnassa vaivaisen lyö
Eksynyt on metsään pimeään
Saatettu syntinen häpeään

Kun oksat nöyrtyvät vihassa tuulien
Kulkee mies kyyryssä itkien
Tehnyt on virheen viimeisen
Pettänyt on luottamuksen omien

Ruoja nöyrä polvillaan
Allaan hauras murtuva jää
Huutaa yksin sudenyössä
Kunnes pinta järven repeää

Aalto kylmä syleilee
Raiskaa vartaloa langenneen
Miehen väsyneen omakseen...
...vetää ja kääntää kasvot tyhjyyteen

Nyt alla mustan jään
Syvänteessä syvimmässä
Lepää ruumis äänetön
Raato vaivaisen hengetön

Ruoja nöyrä polvillaan
Allaan hauras murtuva jää
Huutaa yksin sudenyössä
Kunnes pinta järven repeää

Pimeys nielaisi loisteen tähtien
Sudet tukahduttivat hiljaisuuden
Ja kun tuuli löi kadotukseen tyyneyden
Aukaisi silmänsä ja loi tyhjyyden